Pajulahtivideo!

Siitä meidän valmennusviikonlopusta on nyt tehty video.. enjoy!:)

ps. mut voi bongata tuolta istumassa taustalla tympääntyneen näkösenä kohdassa 1.27 :D

Viisumihaastattelu ohi!

Hohhoh, se viisumihaastattelu oli just niin helppo kun olin kuullutkin!:) Eli jos joku on menossa viisumihaastatteluun, ei todellakaan kannata jännittää sitä. Kaikki menee varmasti hyvin, jos on kaikki tarpeelliset paperit oikein täytettynä mukana. Se haastattelu pidettiin tänä vuonna Kaisaniemessä, koska se suurlähetystö on remontissa. Sen takia meillä oli kokoontuminen puoli yhdeltä Kaisaniemenkadun Steam Coffeessa.

Mä tulin sillon perjantai aamuna junalla Helsinkiin, niin että olin täällä jo kymmenen maissa, joten piti hetki odotella ennen sen haastattelun alkua. Onneks se aika meni nopeesti, kun kävin eka varmistamassa, että missä se Steam Coffee on ja sitten loppuajan istuin vaan Coffee Housessa datailemassa.. :D

Sillon puoli yhdeltä mä sitten menin sinne kokoontumispaikkaan ja se oli jo ihan täynnä tulevia vaihto-oppilaita. Aluksi yksi entinen vaihtari vaan kertoili meille omia kokemuksiaan, mutta sitten tasan maissa ensimmäinen porukka lähti viereiseen rakennukseeen siihen haastatteluun. Meidät oli siis jaettu kolmen hengen porukoihin, joissa meidät sitten päästettiin sinne haastattelupaikkaan. Mä olin ihan viimesissä poruikoissa, joten siinä oli vielä aika paljon odotusaikaa. Ihan hyvä, että oli aikaa, koska multa esimerkiksi puuttui yksi allekirjoitus, niin sen ehti hyvin kirjottaa ja muutenkin tarkistaa vielä kerran että on kaikki paperit mukana.

Jossain vaiheessa mun ryhmä sitten lähti haastateltavaks ja se oli kyllä taas melkein pelkkää odottelua. Ensin odoteltiin rappukäytävässä, josta sitten meidät päästettiin yksi kerrallaan turvatarkastuksen läpi seuraavaan odotushuoneeseen. Tästä huoneesta mentiin ensimmäiselle tiskille, jossa piti vaan antaa kaikki paperit semmoselle ihan suomea puhuvalle miehelle ja mennä takasin siihen samaan odotushuoneeseen odottelemaan. Siitä sitten kutsuttiin seuraavaksi toiselle tiskille, jossa oli englantia puhuva nainen. Tää nainen otti vaan sormenjäljet ja kyseli just sellasia small talk kysymyksiä. Multa esimerkiksi kysyttiin, että: "Joko tiedät minne päin olet menossa?" ja "Oletko ollut jo yhteydessä hostperheeseesi?" Muutaman kysymyksen jälkeen se olikin jo ohi ja sieltä sai lähteä. Nyt sen viisumin pitäisi tulla noin viikon tai parin päästä.

Vaikka tuo ei ollutkaan mitenkään kauheata, on ihanaa, että se on ohi! Nyt ei nimittäin enää ole oikeastaan mitään virallista hakemusta tai muuta ennen lähtöä. Mun pitää vaan siivota mun huone ja kaikki kaapit,.. Mutta kun valitettavasti en voi kieltää muita käyttämästä mun huonetta ja kaappeja niitten 10 kuukauden aikana kun oon poissa. Sitten mun pitää ostaa tuliaisia isäntäperheelle ja pakata ja pitää läksiäiset.. :D

Muuten, pahoittelut kun ei oo taaskaan mitään omia kuvia. Mut mä en oo ottanu ollenkaan kuvia täältä ja muutenkin oon vieläkin kaverin luona täällä Helsingissä. Mutta kyllä niitä kuviakin alkaa jossain vaiheessa tulla enemmän :)

Jäiks viisumihaku..

Aattelin tulla nopeesti kirjottelemaan vähän tosta viisumihausta. Mulla on siis huomenna viisumihaastattelu Helsingissä ja sen takia tää viisumihaku on tällä hetkellä aika päälimmäisenä mielessä. Mä tein jo sen viisumihakemuksen tossa pari viikkoa sitten, mutta nyt olis tämä haastattelu vielä edessäpäin.

Se viisumihakemus täytettiin netissä USA:n suurlähetystön nettisivuilla. Ennen sitä hakemuken tekemistä kaikki pelotteli mua ihan hirveesti, että se hakeminen on ihan kauheeta ja, että siinä menee kuulemma kauheesti aikaa. Ehkä sitten ton pelottelun ansiosta se tuntu musta ihan helpolta, kun olin varautunut vielä niin paljon pahempaan. Tai sitten mä oon ihan oikeesti skipannu jonkun kamalan kohdan kokonaan koko viisumihakemuksesta.. :D Kyllähän sen tekemiseen tottakai sai aikaa uppoomaan ja mä ainakin olin ihan paniikissa, että täytän sen väärin enkä saakaan ollenkaan viisumia. Vielä kun se oli kokonaan eglanniksi, niin pelotti, että tajuan jonkun kohdan kokonaan väärin ja vastailen ihan outoja!

Siinä muuten kysyttiin ihan outoja kysymyksiä! Esimerkiksi tän tyylisiä: "Aiotko toimia jonkun terroristijärjestön hyväksi USA:ssa?" ja "Oletko koskaan harjoittanut ihmiskauppaa?"Hahah, onneks kaikkiin pysty vastaamaan, että "no"!

Huomenna olis sitten edessä matka aamulla aikasin Helsinkiin ja puoli yhdeltä sitten se viisumihaastattelu, jäiks! Vaikka kaikki kyllä sanoo, että se haastattelu on tosi nopee juttu, jossa vaan otetaan sormenjäljet ja kysellään ihan semmosia small talk tyylisiä kysymyksiä. No jaa, enköhän mä siitä selviä, enemmän mua huolestuttaa, että löydänkö oikeata paikka, missä se haastattelu pidetään. 

Tässä muuten vielä vähän listaa, et mitä kaikkee sinne pitää ottaa mukaan:

• Passi
• DS-160-lomakkeen vahvistussivu
• Kuitti viisumimaksusta
• Kirjattu palautuskuori
• Varallisuustodistus
• DS-2019-kaavake
• SEVIS-kuitti

Huhhuh, mä tästä meenkin tarkistamaan vielä kerran, että mulla on noi kaikki paperit.. :D

 tommonen nippu kaikkia papereita pitäis ottaa mukaan.. :D

Wish me luck! Varsinkin kun huomenna on perjantai 13. oh no... :D

lähtö lähenee..

Ihan ensinnäkin, pahoittelen tota blogin yläosaa, kun siinä on nyt kaks kertaa toi "my year in Oregon" -teksti. Meinas vähän mennä hermot kun sitä yritin tuossa säätää vaikka kuinka pitkään! Jatkan joku toinen päivä varmaan vielä sen säätämistä. Muutenkin mä haluisin vähän muuttaa tän blogin ulkonäköä, mutta kun ei ihan taidot riitä ja aina kun rupeen jotain säätämään, niin onnistun vaan sotkemaan kaiken. Joten pahoittelut siitä.. :D

Mutta tuo ulkonäkö ei nyt ollut se asia, josta mun piti tulla tänne kirjottelemaan :) Aattelin nimittäin nyt selostaa vähän tunnelmia lähdöstä. Mun arvioitu lähtöpäivä on suunnilleen 25.8.! Kauheeta, vaikka tuohon päivämäärään on kuitenkin aika pitkä aika, mä tiedän jo nyt, että se menee nopeasti. Esimerkiksi jos alkaa kalenterista laskea viikkoja, jolloin vaikka näkisi jotain kaveria, ne mahdolliset viikot alkavat käydä vähiin.

Se on hassua, että ennen kuin sain isäntäperheen, mä kuvittelin, että sen saadessani toi lähtö alkaisi tuntua todellisemmalta ja sen ymmärtäisi paremmin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Joka viikko mä oikeestaan aattelen, että ehkä mä sen ens viikolla sitten ymmärrän vihdoinkin. Mutta nyt musta tuntuu, ettei sitä lähtöä oikeasti kunnolla tajua ennen kuin siellä lentokentällä. 

Mä kyllä puhun kauheesti tosta lähtemisestä ja just äskenkin puhuttiin isän kanssa, että pitäis ostaa matkalaukku ja kaikkee, mut ei sitä silti osaa ajatella, että kohta se lähtö on jo käsillä. Ja toinen se, että mä usein vahingossa aattelen, että elämä jotenkin pysähtyy täällä Suomessa siksi ajaksi, kun mä olen poissa. Vaikka kyllähän mä hyvin tiedän, että kaikki jatkaa elämäänsä ja tilanteet muuttuu mun poissa ollessa.

Suurimman osan ajasta mä oon ihan innoissani lähdössä, mutta välillä iskee paniikki. Nyt varsinkin kesällä, kun on jonkun verran matkustellut ja ollut pitkiäkin aikoja poissa kotoa, niin välillä on tullut koti-ikävä. Sillon aina ku on tullu koti-ikävä, niin oon aina ajatellut, että "mites sitte ens vuonna". Se on niin totta, että ainakin mun on välillä pakko päästä kotiin, jossa voi olla ihan rennosti ja vapaasti. Mutta ens vuonna, varsinkin varmaan alkuaikoina, ei välttämättä vielä voi olla niin rennosti. Se mua just pelottaakin, että väsyn siinä aluksi ihan liikaa, sen takia, että koskaan ei saa kunnolla levätä ja "olla kotonaan".  Onko muilla vaihtariks lähtevillä samoja ajatuksia? 

Joka tapauksessa se mun aktiivisesti kaksi vuotta odottama lähtö on ihan pian käsillä ja noita muutamia pelkoja lukuunottamatta, tunnelma on loistava! Jos pitäisi listata kaikki plussat ja miinukset näistä lähtötunnelmista, niin plussia olisi ehdottomasti enemmän :)) Pakko selventää tähän loppuun, ettei jää sellanen fiilis, että mä vaan pelkään tota lähtöä.

Tähän loppuun vielä tämä, ehkä kaikista tavallisin vaihtaribiisi: 

<3

Isäntäperhe!!!

OOOOOOH se tunne kun sain tietää isäntäperheen!<3

Se päivähän oli siis torstai 3.5. kun mulle soitettiin STS:ltä, että mulle on löytyny isäntäperhe Portlandista Oregonista.  Oikeastaan sieltä STS:ltä oli yritetty soittaa jo keskiviikkona, mut sillon en huomannu soittoa ajoissa ja sitten jouduin panikoimaan koko illan, et mitä asiaa niillä olis ollut. Aamulla soitin sitten niille päin ja muutaman puhelun yhdistämisen jälkeen sain oikean ihmisen langan päähän... ja sain kuulla et mulle on löytynyt isäntäperhe!! AAA mä muistan kun mun silmissä sumeni ja en meenannu kuulla mitään mitä siitä perheestä kerrottiin mulle. Koko loppupäivän olin sitten ihan seittemännessä taivaassa ja tutkin vaan kaikkia koulun nettisivuja ja kirjotin sille isäntäperheelle heti sähköpostia.

Oregon<3

Mutta niin mun isäntäperhe asuu siis noin 20 minuutin matkan päässä Portlandin keskustasta. Siihen perheeseen kuuluu äiti, 14-vuotias tyttö ja kaks poikaa (18 ja 22), jotka on jo muuttanu pois kotoa. Ton lisäksi niillä on vielä koira ja jos oikein tajusin niin se Austin on shetlannin lammaskoira. Ne harrastaa teatteria ja tanssimista ja tykkää laulaa yhdessä. Se mun toinen hostveli Jameson muuttaa New Yorkiin edistääkseen näyttelijänuraansa!! :D Sitte se mun hostsisko Katrina harrastaa pohjoismaisia kansantansseja. Toi perhe vaikuttaa niin mun tyyliseltä, huhhuhuh mä ootan niin innolla, että pääsen sinne!

Mun tuleva koulu on Westview HS, joka on noin 2700 oppilaan koulu. Sekin vaikuttaa tosi kivalle! :)

Portland...!

Tässä vielä muutama linkki, jos jotakuta kiinnostaa:

Mun koulu: 

http://www.beaverton.k12.or.us/westview/

Portland:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Portland_%28Oregon%29

Ei mulla muuta tällä kertaa!<3

ps. tiedän, liian sekavaa tekstiä! Anteeksi, lupaan parantaa tapani jatkossa..!:D